Perhe tuttumme pojan syntymäpäivät lähestyvät.
Mitä 3vuotias poika mahtaisi tahtoa syntymäpäivänään?
Eiköhän ne ole autot yhä aika suosiossa vielä silloin
Siispä tekaisin pojalle ilta puuhastellessani omat villasukat viemiseksi:
Lahjapussukkaan tulee tietysti mukaan vielä pikkuautoja.
Eiköhän näillä saada pikkupojan jalat lämpimiksi talvella.
Lankana 7-veljestä
Koko n.26 jalkaan.
Kuvio googlesta. :)
Olen jo jonkin aikaa pohtinut blogin aloittamista ja nyt sen viimein päätin toteuttaa.
Sivullani käsittelen minulle tärkeitä asioita ja ajatuksia, käsityö ja askartelu juttujani ja lisäksi hieman laihduttamis projektiani.
Itse olen tällainen 23vuotias nuori nainen (jos näin itseäni kuvailisin). Asustelen yhdessä avomieheni ja hänen poikansa (5v.) kanssa, lisäksi perheeseemme kuuluu 3vuotias Shetlannin lammaskoira. Saan siis taiteilla arkeani tämän "pikkupoika kolmikon" kanssa.
Harrastuksiini kuuluu askartelu, betoni hommat, kutominen, luonnossa liikkumien sekä tietysti leipominen.
Olen ollut tunnesyöjä (voiko siitä koskaan parantua, en tiedä), mutta nyt olen saanut itseäni niskasta kiinni. Ennen laihduttamisen aloittamista painoin 117kg (huih...), se oli jo sellainen paino että jotain oli alettava tekemään. Olen ennenkin yrittänyt painoa pudottaa, mutta aina olen epäonnistunut...voin kai syyttää siitä menneitä suhteitani ja elämäntilannetta (elin aijemmin narsistin kanssa), mutta kyllähän se syy on lopulta ollut ihan itsessäni. Kukapa ne ruuat muu olisi suuhuni lappanut ellen minä itse
Lokakuussa 2014 aloitin painon pudottamisen ja pudotinkin painoani jouluun mennessä tuon -17kg! Olin aivan ällistynyt ja tietysti jatkoin, en tosin enään niin tiukalla linjalla. Kesän aikana painoa tuli takaisin tuo 3kg. Elokuussa 2015 jatkoin jälleen laihuttamistani ja nyt tänäpäivänä vaaka näytti 98,3kg. En edes muista koska olen ollut alle 100kiloinen... joten tämä on asia josta en aio lipsua.
Tavoitteenani on päästä 80kg toukokuun loppuun mennessä, mutta ainahan son mukavampi jos se enempikin putoaisi. Nyt jopa uskon itseeni että siihen vihdoin viimein pystynkin (mieheni tuella <3). En ole lainkaan varma mitä painoa lopulta tavoittelen, mutta tärkeintä minulle onkin että näytän hyvälle omaan silmääni ja yleiskuntoni paranisi.
Nyt siirryn takaisin kutomaan villasukkia, katselemaan liekkien lepattamista lyhdyssä ja tuikuissa kirjahyllyllä.
Nauttikaahan syksystä ja sen kauneudesta! <3
