Kiirettä on pitänyt vuoden alun. :)
Asunnon laiton suhteen olemme edenneet aika mukavaa tahtia, olemme jopa aikataulusta edellä. Tarkoituksena kun oli aloittaa maalaaminen vasta tänä viikonloppuna, mutta mieheni veljen ansiosta makuuhuoneet ja eteinen ovatkin jo aivan valmiit maalauksen osalta. :)
Eteisen lattiaan on saatu jo laatatkin paikoilleen.
Enää olisikin sävyte seinä ja olohuone-keittiön seinä maalaamatta, sitten saakin mies alkaa laittaa laminaattia. :)
En uskonut että materiaalien valinta voi olla jonkun ihmisen kanssa niin helppoa, tai ainakin siltä osin ettei mistään tarvinnut vääntää kättä. Värimaailma osui yksiin, pinnat ja muodot samaten...toki joissain asioissa jätin päättämisen täysin miehen harteille, varsinkin asioissa joita en itse tiedä. :)
Makuuhuoneiden sävyteseinistä tuli ehkä joidenkin mielestä aika tummat tai muuten radikaalit, meistä ne ovat oikeinkin hyvät ja itse kun näin ne ensimmäistä kertaa (töiden jälkeen) olin aivan innoissani. <3
Tälläinen ihanuus löytyi meidän makuuhuoneestamme (mies valitsi sävyn)! <3
Ja tällainen väri koristi pojan makuuhuonetta. <3 (Tikkurilan "Nukkumatti")
Eteisen- ja olohuoneen seinä maalataan Tikkurilan "Lumo" sävyllä, ehkä jo huomenna. Odotan tuota sävyä innolla! Ensin ajattelimme harmaata seinää, mutta väri vaihtuikin päivää ennen värien ostoa. :D
Remontti pitäisi tulevan viikon aikana saada mahdollisimman pitkälle, sillä muuttolaatikot tulevat pian. Tavaroiden pakkaaminen ei kamalasti innosta vaikka laatikot tuleekin kantamaan muuttofirma...mutta eniten minua tässä hommassa häiritsee: uuden asunnon siivous remontin jälkeen ja vielä tämän vanhan asunnon jynssääminen. :D
Onneksi poju on hoidossa mummon luona sen viikonlopun (toivottavasti) niin saadaan rauhassa kantaa ja laittaa paikat kuntoon, molempien huoneistojen kohdalta.
Muuton ja remontin lisäksi pitäisi käydä varmaan töissäkin. :D
Kyllä tästä kaikesta selvitään, vaikka unet jäävätkin vähäisiksi ja ruokavalion vuoksi olen varmaan entistäkin väsyneempi ja ehkä hiiiitusen kärttyinen jos en saa kellolleen ruokaa. :D
Mies on siihen ilmeisesti jo niin tottunut ettei kiinnitä kiukkuiluuni huomiota tai sitten tiuskaisee vain takaisin.
Kunhan saan ruokaa niin olen taas paljon leppoisampi. :D Sitä tämä laihduttamisen uudelleen aloitus vaan teettää jahka saan ruokavaliosta taas kunnolla kiinni ja kropan +pään mukaan.
Hyvä tästä tullee ja helmiikuun lomareissu auttaa jaksamaan vaikka sitten vähän kärttyisenäkin. :)
Mukavaa illanjatkoa kaikille lukijoille! <3
Vuosi vaihtui mukavissa tunnelmissa. <3
Olemme jo jonkin aikaa etsineet meille sopivaa kotia, ja nyt se viimein löytyI! <3
Kävimme syntymäpäivänäni tekemässä pankissa lopulliset arviot ja muut paperityöt, ja vuoden viimeisenä päivänä allekirjoitettiin paperit! <3 <3
Meillä on koti! Meillä on viimein oma koti! Ihan ikioma ja ja ja... niin sekainen ja maan tasalla. :D
Ehdimme omistaa asunnon vain muutaman tunnin kun siitä lähtivät irti jo kaikki lattiat. :D
Tämä oli toki tarkoituskin tehdä, joten ei huolta. :)
Edessä on siis tammikuussa melkoinen urakka: lattioiden vaihto, keittiön ja olohuoneen välisen seinän kaataminen (teimme sen tänään), seinien maalaus, ja kaikki muu pieni remontti ja vaihtelu jotka toki ehdimme toteuttaa sittenkin kun olemme jo muuttaneet. :)
Tämä kaikki + tavaroiden pakkaaminen, kantaminen, ja vanhan asunnon siistiminen ja lattiasta-kattoon siivoaminen pitää toteutua tammikuun loppuun mennessä. :'D
Ei ressiä, ei... ja pojalla olisi synttärit heti helmikuun alussa... ja lomareissuun pitäisi olla valmis lähtemään 11.2. :D
Haluan saada kaikki tavarat purettua ja paikalleen ennen sitä.
Loma on sovittu ja maksettu jo aikapäiviä sitten, joten sitä ei peruta...ja ehkä se tuleekin hyvään saumaan juuri muuton jälkeen, sillä onhan tässä hirveästi hommaa....ja töissäkin pitäisi käydä. :)
Jos joku olisi minulle joskus sanonut, että löydän rakastamani miehen 22vuotiaana ja omistaisin asunnon hänen kanssaan jo ollessani 24vuotias, olisin varmasti nauranut katketakseni. :) Toki olen haaveilija ja noin sanottuna olisin ollut kuten varmasti moni muukin: pienissä vaaleanpunaisissa pumpuli unelmissani haaveilemassa ja odottelemassa prinssin saapumista, mutta kuitenkaan uskomatta siihen tosissani. :)
Mutta niin se vain on...minulla on rinnallani mies jota rakastan, poika hänen kauttaan rikastuttamassa elämääni, koira joka pitää huolen ettei täällä liiaksi vötkyillä...ja nyt omistusasunto. Se kuulostaa jo sanana niin kaukaiselta ja silti se on totta. Me ollaan toisin sanoen pankin kanssa naimisissa seuraavat 25vuotta + keskenämme (tavallaan muttei virallisesti koska ei papin aamenta :D ).
Poika ei vielä tiedä asunnosta. Hän saa kuulla asiasta kuun puolivälissä sillä on kamalan hätäinen, mutta ehtii silti rauhassa käsitellä asiaa ja tottua siihen.
Lisäksi olisi mukava saada asunto rempattua ennen sen esittelyä pojalle. <3
Hän kun saa viimein oman huoneen. <3
Itse en ole ollut oikein koskaan remontti ihminen...mutta nyt haluan auttaa kaikessa missä vain voin, sillä tuleehan tästä ihan oma. :) Lattia materiaalit ja muut tarvikkeet on mietitty ja laskeskeltu, enää ne pitäisi noutaa ja alkaa hommiin...jahka saadaan seinän jäljiltä palat siivottua pois alta. :)
Onneksi miehelläni ja minulla on (ihmettelen sitä usein itsekseni) samallainen maku monissa tähän asuntoon liittyvissä hankinnoissa. :) Ei tarvitse vängätä, vähän vain neuvotella... :D Itse olin seinän kaatamista vastaan...olen ehkä hiukan yhä vaikka se on jo nurin, mutta saan ehkä oman tahtomani läpi toisissa asioissa. :)
Tästä tulee niiin raskas, mutta antoisa kuukausi. <3
On vain melko kiireinen ja ressi voi iskeä...kun työssäkin pitäisi käydä ja jossain vaiheessa olemaan myös perheenä ja nukkumaankin mielellään. :D
Mutta hyvä siitä tulee, uskokaa pois! <3
Ja minä olen nii onnellinen! <3
Puss puss kaikille! Ihanaa alkanutta vuotta 2016!! <3 <3
