Onneksi meidän huushollissa ei omisteta puntaria. Ressaan painon pudotusta hieman, mutta varmasti enemmän jos puntari olisi kotona. Sitä tulisi kuitenkin aina välillä sille kavuttua ihmettelemään miten puolessa tunnissa ei mitään muutosta ole tapahtunut.
Kun puntari on (vaikkapa minun tapauksessani) äitini luona, ei tule sitäkään kiusausta jokapäivä.
Syyskuun aikana painoni putosi nopeasti 6kg. Olin aivan äimistynyt siitä kuinka nopeasti se vain lähtikin.
Olenhan toki ollut tällä samaisella ruokavaliolla jo aijemmin viimevuonna ja pudottanut silloin 20kg, mutta ajattelin ettei se uudelleen voi samallaista pudotusta tehdä.
Nyt kun vaaka näytti pudotusta 2kg, olin siihenkin hyvin tyytyväinen (97kg). Vaikka pudotus ei ole yhtä raju kuin viime kuussa.
Tämä kun ei ole vain hetkellinen "dietti" vaan haen pysyvää olotilaa.
Syön siis Jutta Gustafssonin "gofatgo" ruokavalion mukaisesti.
Mutta ihmeellisintä tässä hommassa on ehkä kuitenkin se, etten ole lisännyt liikuntaani lainkaan. Työn vuoksi liikun tottakai, kotona pojan ja koiran kanssa, mutta en ole ottanut arkiliikunnan kaveriksi minkäänlaisia kotijumppia tai kuntosalia (miettinyt toki olen ja monesti meinannut, mutta kun laiska olen...). Joten jos minä (hyvinkin mukavuuden haluinen ihminen) kykenen pudottamaan painoani niin kukatahansa reippaampikin siihen kykenee.
Minun suurin ongelmani oli ehdottomasti oppia syömään ammupalaa. En ole aamu ihminen, en sitten yhtään, joten skippasin aamupalan aina vapaalla ollessani nukkumalla puolillepäivin ja aloittamalla ruokailut lounaalla.
Myös herkkujen pois jättäminen tuotti vaikeuksia. Jättäessäni sokerin ja muut herkut pois, sainkin kahden päivän päänsäryn riesakseni, mutta sen kun jaksoin läpi oli paljon helpompi olla.
Nykyään huomaan toteavani miehelleni: "Oi minulla haluttaa suklaata/jäätelöä/sipsiä/pullaa!", todellisuudessa olen nähnyt sillä hetkellä mainoksen ja "halu" iskee päälle. En halua niitä, en tarvitse niitä, ne vain juolahtavat mieleeni koska ennen niitä saatoin syödäkin vain "koska halutti".
Ehkä saan jossain vaiheessa itseäni niskasta kiinni...ehkä saan itseni kuntosalille/kotijumppien ääreen/ juoksu lenkille koiran kanssa... se on aina se iso ehkä. *hehheh..*
Nyt kuitenkin unten maille! Jännällä odotan saadaanko viikonloppuna jo lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti